Season two

Vaikea uskoa, että vuosi ihmisen elämässä on niin lyhyt aika - vastahan me tämä palsta saatiin, ja nytkö jo alkaa toinen tuotantokausi?

Liisaton maa

Kävimme siis tänään Tanjan kanssa ensi kertaa talven jälkeen tsekkaamassa tilukset. Piti tulla Prisman kautta ja ostaa uudet puutarhajalkineet viime vuonna työkalulaatikossa mädäntyneiden tilalle. Ei muuten ole kumppareiden säilytyspaikkana kovin hyvä, jos ei käy päivittäin: loppukesän tauon aikana niihin oli muodostunut ihan oma biosfäärinsä. Mutta eipä haittaa. Uusissa on lohdutukseksi pilkkuja!

Molemmat oltiin mietitty, montakohan miljoonaa liisaa mullasta jo puskisi. Ei siellä ollut yhtään! Ei yhden yhtä! Multa oli kuin eilen käännetty syksyisen jyrsinmieskäynnin jäljiltä. Voin todella lämpimästi suositella koneellista muokkausta, jos rikkakasvustoa on tullut tuskaksi asti. Meillähän oli viime vuonna se tilanne, ettei edellinen peltoasukki ollut enää hirveämmin plantaasiaan hoitanut, joten ruohot, liisat, voikukat sun muut villiyrtit olivat muodostaneet varsin tiheän juurimaton. Toki kitkimme palstaa polvet ja sormet verillä (köh) viime kauden, mutta ilman tuota jyrsinkeikkaa olisi varmasti jo muutama leinikki pottuillut polun vieressä. Nyt pitää äkkiä saada viljely käyntiin, ennen kuin liisat heräävät kevääseen.

Yrttipenkki

Siirretyt raparperit olivat selvinneet hengissä talven yli, samoin kukkapenkin liljat, pionit ja palavarakkaus. Which was nice. Ensimmäiset uusistutuksetkin on tehty: Paulan ja Pertun lahjoittamat oregano ja ilmasipulit pääsivät hyvin talvehtineiden mintun ja ruohosipulin kavereiksi.

Sunnuntaina on tarkoitus käydä lautaostoksilla ja vääntää muutamat istutuslaatikot (lue reunat) palstalle viljelyalan maksimoimiseksi. Toki esteetteinä arvostamme niiden tuomaa symmetriaakin. Samalla keikalla täydennetään siemenvarastoa. Esikasvatus olisi tietysti pitänyt jo aloittaa, mutta kunnon puutarhaetsivä tykkää haasteista.