Sadepäivä

Monsuuni katkaisi flow'n.

Ampaisimme suoraan töistä K-Raudan kautta plantaasille. Matkalla alkoi sade, joka ei ollutkaan niin paikallinen kuuro kuin toivoimme.

Tanja oli liottanut kukkien siemeniä, jotka heitimme mullan alle. Parilta liisalta lähti nirri. Siinä tämän päivän saldo.

Eka kerta

Tänään oli niin täydellinen kesäpäivä, että suuntasimme jo verrattaen varhain plantaasille. Iloksemme siirretyt raparperit olivat hengissä. Samoin liisa ja sen siskot ja sen sikojen kaverit. (Liisa on muuten omaa sukua Leinikki. Naapuri lispautti nimen!)

Me kitkettiin varmaan tunti tulevaa kukkapenkkiä ja lounge areaa sen vieressä. Sitten totesimme, ettei lounge area VOI olla kompostin vieressä, ja siirsimme arean plantaasin toiselle laidalle. Heti loppui rikkaruohoahdistus. Tai sanotaan, että se helpotti hiukan.

Putsasimme palstan reunat, viritettiin papuaitaverkko, ja istutettiin vihdoin ensimmäiset taimet. Tanja oli siis saanut vanhasta krassipussista itämään muutaman siemenen, ja nyt ne kasvavat omalla paikallaan.

Huomenna meinataan päästä töiden jälkeen vielä palstalle, koska nyt on hyvä flow päällä. Tarkoitus olisi saada kylvettyä aidan reunukselle ainakin kukat eli krassit ja hajuherneet.

Uuden lounge arean murkkupenkki

On siellä vähän murhahommiakin tehtävä: sekä vanhalla että uudella lounge arealla on muurahaispesät. Sellaisten pineten, äkäisten, punaisten muurahaisten, jotka kaiketi oikeutetusti kettuuntuivat meihin. Mä olen ihan pateilla. Eikä hyttysetkään meitä mitenkään vältelleet kyllä, sivumennen sanoen vaan.

Kuka on Liisa?

Tunnetko tätä rikkakasvia? Ilmoittaudu Puutarhaetsiville!

Rikkaruohoshow

Pitihän sitä tänäänkin käydä pellolla laittamassa loora loppuun. Jee!

Pari tuntia saatiin taas hurahtamaan täydellisessä auringonpaisteessa rikkaruohoa kitkien. Nokkoset on tehneet ihan järjetöntä juurimattoa palstalle. Voikukkaa on jonkin verran, juoluvehnää vai mitä se nyt on, ja liisaa. Liisaa. Liisaa.

Sitä on ihan pirusti, mutta Google ei tunne koko kasvia. Kuka on LIISA?

Kompostituttaa

Koleaa sateenjälkeisilmaa uhmaten päätimme piipahtaa plantaasilla. Takapakki oli täynnä kanaverkkoa ja kompostilooralautaa.

Ensin hyytyi Aaro. Aaro on meinaan maailman ainoa yksivuotias poika, joka ei todellaakaan rakasta ulkona möyrimistä. Hetken se jaksoi, sitten alkoi rähjäys. Toisen hetken se jaksoi kärryissä kytäten, kolmannen Tanjan sylissä.

Toisena hyytyi porakoneen akku. Aika hyvälle mallille saimme looran kyllä, considering. Se on nyt melkein kasattu.

Kolmantena hyytyivät Tanjan keuhkot. Ja kyllä muakin vähän jo paleli, vaikka sahatessa sain ihan hyvät lämmöt päälle. Puolitoista tuntia näissä kelioloissa on kuitenkin tosi hyvä saavutus.

Tsempparipalkinto menee Lauralle, joka jaksoi touhuta kaksista haalareihin päässeistä pissoista huolimatta. Kas siinäpä esikuva!

Jos sitten ensi kerralla muistaisi kamerankin.

Looraa pukkaa!

Käväisin tänään pikaisesti stadin - ellei Suomen - mahtavimmassa remppamarketissa, Ogelin K-Raudassa. En voi olla tässäkään välissä kehumatta sitä faceliftiä, jonka se mesta on saanut tässä vuosien saatossa. Väki on edelleen nuorta, mutta mikä asiakaspalvelu! Toinen kerta tän kesän aikana, kun myyjät ihan oikeasti kuuntelee, mitä haluan, ja osaa luovasti ehdottaa ratkaisuja. Mahtavaa. Täytyy muistaa lähettää niille palaute. Vaikka kyllä se yksi juippi ryysti kahvia ja neuvoi väärin, hmm.

Olin hakemassa kanaverkkoa papuaitaan, joka tulee palstan päätyyn (kiitti Matti ideasta!), ja lehtikompostikehikkoa. Valmisosastolla oli iso muovinen pro-versio, metallikehikko ja pari puuhässäkkää, jotka oli kuitenkin niin isoja, ettei me saataisi ikinä niitä täyteen. Eikun Rautapihaan hakemaan laudanpätkiä.

Maailman ihanin teinipoika oli myyjänä. Sitä selvästi vähän ujostutti se asiakaspalvelutilanne, ja pikkasen piti avittaa myymisessä, mutta kaveri osasi asiansa aivan uskomattoman hyvin. Kun selitin, mitä teen, se sanoi heti, että mieti nyt vähän sitä kestopuuta, kun siitä voi irrota niitä myrkkyjä. Että kukkalaatikkoon ei sitä suositella ainakaan. Vaihtoehtoina olisi lämpökäsitelty puu, joka on sitten kallista, ja sitten ihan raakaa peruslautaa. No sitä sitten. Ymmärsi itse, minkä kokoista laitetaan. Myi vaan tarpeellisen, ja antoi sahausjätekasasta sopivaa lankkua. Sanoi, että kannattaa sahata se minkä voi, kun minä otan 2 euroa siivu. Näin. Lasku kahdeksan euroa ja risat, rouva on hyvä vaan. Puutavaran osuus about euron.

Huomenna pykään kehikon. Palstalla, jos kelit on suopeat!

Harkintoja, hankintoja

Ehkäpä tämän blogin pitäminen ei tunnu niin työltä, jos ihan oikeasti vain lyhyesti kirjoittaa joka päivä jotain. Tai ei nyt joka päivä. Joskus ja jotain.

Tässä vaiheessa on siis palstasta käännetty noin puolet, vatut leikattu alas, herukat sidottu ja matoja silvottu. Koivujen kukinta aiheuttaa Tanjalle ulkoallergiaa, ja mä olen muuten vaan vähän laiska. Mutta tarkoitus onkin saada palstasta energiaa, ei antaa sen imeä sitä.

Eilen saatiin Maken kanssa haettua Espoosta penkki, joka on tarkoitus pimpata ihanan väriseksi lounge arean focal pointiksi. Kun vaan Tikkurilan väkikin ymmärtäisi, ettei kaikkiin maaleihin tarvitse lorauttaa vähän harmaata sekaan...

Pitää myös kehittää lehtikomposti ja mahdollisesti uusia tarvikelaatikko, jonka kansi jäi kivasti käteen ensivierailulla. Niin ja papuaitatarpeetkin tarvitaan!

Paljon on juttuja, joita ei tiedä, ja se on tässä just mahtavaa. Saa oppia ja oivaltaa. Kaikkein parasta on, että kun palsta on yhteinen Tanjan kanssa, tulee oltua vähän aikuistenkin seurassa vapaa-ajalla. Ettei ihan vallan taannu.

Tästä se lähtee: plantaasi alkutekijöissään 6.5.2012