Meditaatiohaaveita

Eilen käväisin esittelemässä palstaa Marille ja Timolle, jotka olivat vallan vaikuttuneita. Parissa päivässä oli tapahtunut ihmeen paljon kasvua. Koristekurpitsoja oli ilmiintynyt useampia. Nyt minäkin erotin kirvelin ja Timo väitti jotakin vesiheinän sukulaisen näköistä kaveria timjamiksi. Tiedä häntä. Ja peruna on nyt siis kerta kaikkiaan vielä entisestään villiintynyt.

Tänään totesin, että jo tunnin mittainen kitkemissessio voi olla kovinkin meditatiivinen. Mihinköhän sfääreihin pääsisi, jos ehtisi taas joku ei-sateinen päivä olla pidempään?

Z - Etanapartio

Klein, aber fein!

Pitkän poissaolon jälkeen eilisaamuinen pikaviisiitti palstalla (1 h 15 min tehohikeä) tuntui ihanalta. Mikä kasvu!

Kaikki kylvämämme tuntuu nyt itävän Vert de Cambrai -salaattia lukuun ottamatta. Ei nyt ehkä mitenkään runsaasti, mutta kuitenkin! Tanjan havaitsema yrttipenkin kitukasvuisuus ei ollut saanut helpotusta, joskin erotin vesiheinän ja juoluvehnän-vai -mikä-se-nyt-onin seasta selkeää rucola- ja kirvelikasvustoa. Ja ehkä oreganoa ja timjamia myös. Ja ehkä lasketaan, kun on kyse aloittelevista puutarhaetsivistä. Yriti siis täytyy ensi vuonna ehdottomasti esikasvattaa ja harsottaa.

Mukavasti kasvuun pyrähtäneet papuset olivat siis joutuneet ikävän etana-atakin kohteeksi. Kitkettyäni rikkaruohot ja revittyäni yhdyskäytävällä rehottaneen preerian siistiksi brittinurmeksi "lannoitin" papupenkin Ferramolilla, jota voin oman pihan kokemusten perusteella todellakin suositella. Olemme saaneet täällä kotona villiintyneen lehtokotilopopulaation viime kesästä lähes olemattomiin. (Etupihan varjoyrtti on upean eheä ja kasvaa hyvin. Nyt voi jo ruveta harkitsemaan kuunliljoja.)

Ferramolia saivat myös raparperit, jotka itse asiassa ovat jokseenkin koskemattoman näköisiä. Plantaasilla ei liene lehtokotilo-ongelmaa, ne kun tuntuvat viihtyvän raparperissa ja salaatissa erittäinkin hyvin. Varmuuden vuoksi ripottelin sitä myös soikkoon, joskin mangoldi ja pinaatti eivät vielä ole edes etanakokoisia.

Päätin myös kokeilla Sue Ellenin Soul Grota, jota laimensin ja annoin salaatille, yrteille ja porkkanoille. Tujut oli -köh- tuoksut!

Porkkanapenkkiä kitkiessäni huomasin, että olen kylvänyt siemenet aika lähelle kummun reunaa. Paikoin kiemurainen äyräs ja haravanvarrella suoraksi saatu siemenura eivät ihan sovi toisilleen, ja voi olla, ettei toista kylvöriviä ehkä saada aikaiseksi. Mutta so not, jos sieltä yksikin sato saadaan!

Erityishihejä sain randompotuista, joita maa tuntuu olevan pullollaan edellisen viljelijän jäljeltä: herukoiden takaisen ryppään lisäksi niitä todella on joka paikassa, yksi mukula puskee lehtiä keskellä ei mitään eli kukkapenkin ja marjapuskien välisellä kulkuväylällä. Miten Jeff Goldblum sanoikaan: "Life finds a way..."

Identiteetin ja syyllisten etsintää

Eilen kävin ohimennen heittämässä vähän vettä lapsukaisille. Tänään oli vuorossa kitkemisshow osa kolme. Maija-täti käväisi ihastelemassa palstaa ja tunnistamassa muutaman turhan horsman kukkapenkistä. Nimet eivät jääneet mieleen, mutta rikkakasveja kaikki tyynni. Seuraavannäköisen kaverin päätin säästää, koska sitä kasvoi kylvetyn näköisenä muodostelmana ainoastaan yhdessä osassa penkkiä. Mitäs kukkia siihen pyöreään penkkiin mahdettiinkaan auringonkukkien lisäksi kylvää?

Kuka minä olen?

 


Syyllinen pavunlehtien reikiin löytyi sen kummemmin etsimättä: ETANA. Kyllä Puutarhaetsivä osaa, vaikka silmät kiinni ja kädet selän takana. Kaikeksi onneksi Marikka lupasi varustautua huomiseen järein torjunta-asein, jotta papuyhdyskunnan vihollinen numero yksi saadaan kuriin ja järjestykseen. 

Jos sen sijaan yrttipenkki ei ala kukoistaa, voi syyllistä kenties haeskella lähempää. Aloin nimittäin epäillä, että olen nyppimisinnossani saattanut tempaista penkistä muutakin kuin vesiheinää. Onneksi todistusaineistoa ei ole saatavilla. Persilja ja korianteri joka tapauksessa itävät iloisesti. Ja muuten ainakin yksi koristekurpitsa oli näkyvissä. Perunaa kasvaakin jo ihan joka puolella, niin kompostissa kuin kukkapenkissäkin.

Korianteri

 

 

 

 

Persilja

Tätäkään kukkaa en (tietenkään) tunnista, mutta kaunista on!

Oih ja voih, vehreyttä ja kukintaa

Nyppii, nyppii

Ahkerat kitkijänaiset Aura, Kaisa ja Tanja kävivät mestoilla. Nyppiminen vei mehut, mutta tulostakin syntyi.

Voisiko tuo heikosti erottuva heinäjono keskimmäisessä penkissä olla porkkanaa? Myös vasemmassa nurkassa olevasta sipulipenkistä pukkasi vihreää huitulaa. Mitä sitten lieneekään. Isoon kesäkurpitsapenkkiin oli kuin olikin pulpahtanut jokunen taimi pintaan. Jeij!

Puistobluesia ja rikkaruohosoulia

Yli viikon poissaolon (ja varsin onnistuneen Puistoblueseilun) jälkeen palstailu suorastaan jännitti. Mitähän sieltä tällä kertaa löytyy?

Taidetta vai puutarhanhoitoa?

Ja löytyihän sieltä. Yllä pilkottaa reippaita retiisejä harson läpi. Salaattipenkissä kasvoi jo selvästi muutakin kuin vesiheinää. Pinaatti ja mangoldikin olivat ottaneet pienoisen kasvupyrähdyksen. Pavut olivat hyvässä vedossa, vaikkakin osaa lehdistä oli käyty rei'ittämässä. Auringonkukat, krassit ja tuoksuherneet olivat jatkaneet kasvuaan. Kesäkurpitsan taimet voivat hyvin. Siemenet sen sijaan eivät olleet vielä mainittavasti itäneet.

Kuka meistä pienokaisista on kurkku nimeltä Tanja?

Jostain syystä (itserakkaus?) eniten ilahdutti Tanja-merkkisen kurkun esiinnousu. Siinä ne mamman lapsukaiset seisoivat siistissä, vaikkakin harvahkossa rivissä!

Peruna oli kovassa nosteessa sekä virallisessa penkissä että etenkin yllätysrykelmässä marjapensaiden katveessa.

Suurin harmituksen aihe oli yrttipenkki, josta ei parhaalla tahdollakaan voinut erottaa muuta kuin heinää ja vesiheinää. Rucola, missä luuraat? Myös porkkanapenkki jäi vielä arvoitukseksi. Sipulia en tainut edes kurkistaa harson alle. Se puolestaan ei ollut yllätys, että useaan otteeseen siirrellyt valkosipulit vaikuttivat edesmenneiltä.

Päivän merkittävin osuus oli kaiken kasvuhuuman keskellä unohtua. Festivaalin nouseva tähti The Rikkaruohot koki elämänsä järkytyksen. Se buuattiin ulos stagelta. BUUU!