Ja ne kasvaa sittenkin!

Koko viikon on jotenkin laiskottanut ihan hirveästi. Mulla on varmasti joku jälkiuupumus päällä rankan kouluvuoden vuoksi. Siksi tuntuikin tosi kivalta käydä pikaisesti tänään palstalla, vaikka mun uusi ja Tanjan vanha allergiaoireilu tekikin hommista osittain tukalia suorittaa.

Täytimme yhden laatikon pavuilla, punasikurilla ja vuonankaalilla, ja siirsimme yrtit ympyrästä omaan laatikkoonsa. Viime vuonna vielä normikokoinen minttu on levähtänyt ihan naisen mittoihin, ruohosipuli on erittäin hyvinvoiva, ja tällä kaudella sosialisoiduille oreganolle, iisolle ja suolaheinälle olisi tarjolla kavereita pussikaupalla.

Viime vuonna alas leikatut, hyvin laiskasti marjoneet herukat eivät ole tehneet kukan kukkaa. Näyttää siltä, että ne ovat liian vanhoja. Päätimme laittaa niiden paikalle perunamaan; ensin oli tarkoitus vain poistaa kuolleet rangat, mutta koska niissä on kuitenkin mukavasti lehteä, siirrämme ne palstan takaseinälle antamaan pläntille muotoa. Make siirsi jo kaksi, yritän huomenna päästä paikalle siirtämään loput neljä.

Peonia lactiflora

Kukkapuolella on useampikin uutisoitava asia: ensinnäkin, PIONISSA ON NUPPUJA! Kolme kappaletta! Kyseessä on siis se samainen pioni, joka on jäänne edellisen viljelijän viemästä, ilmeisesti vanhasta pionipuskasta. Jämä, jonka löysimme hunningolle jätetystä penkistä, siirrettiin viime vuoonna useaan otteeseen päätyen kukkaympyrään, ja se oli tosi rääpäle koko loppukauden. En suoraan sanoen uskonut sen edes selviytyvän talven yli, mutta toisin kävi. Pioni on mun ehdoton suosikkikukkani, joten olen aivan überinnoissani.

Lilioceris lilii

Toinen, oppimiskokemuksena mahtava, mutta kukkaloiston kannalta huonompi homma on liljakukkojen rantautuminen plantaasillemme. Repse. Muutaman olemme jo mekaanisesti poistaneet maailmanhistoriasta; meillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä niiden sikiämisestä, joten seuraamme tilannetta. Hitto. viime vuonna naureskelimme koko kukolle ("Haha, korianterikukko on kaivanut taimet maasta!"). Kaunishan se olisi tietysti.

Söis kompostia niinku muutkin koppikset!

Loo(ra) and order

Looraa pukkaa

Voi ahistuksen ahistus ja keskeneräisyyden tuska! Taas ja edelleen puutarhaetsivien plantaasi on ihan vaiheessa, kun monella muulla aarilla jo taimet puskevat vartta hallaharsojen alla. Taidamme haukata aika isoja paloja palstan suhteen. Jokainen pieni edistysaskel on joka tapauksessa pirullisen palkitseva.

Laatikkolaudat saatiin kuin saatiinkin valmiiksi mittaan sahattuina tonteille viime sunnuntaina. Apua, siis viikko sitten? No, tässä oli vähän kiireitä, oli kesäyliopiston kurssia, projektiraportin kirjoittelua, pitkiä työpäiviä ja hiukan uupumista. Joka tapauksessa, kehikot on nyt kasattu, ja osassa itää jo siemeniäkin. Laitoimme siemenestä tulemaan porkkanaa, kahta salaattia, kurkkua, mangoldia ja kosmoskukkia. Lisäämme lajikkeet, jahka pussit löytyvät.


Kävin tänään vielä koukkaamassa Matin siementämät kurpitsantaimet. Penin ja Matin viljelypalsta-alue on hiukan erilailla ihana kuin meillä. Siellä tuntuu porukka panostavan myös estetiikkaan. Koko alue on hoidetumpi, palstojen rajat eivät ole siiosoo ja kiemuralla, yhteistilauksia tehdään jatkuvalla syötöllä, on feisbuk-sivua, on yhteistä tarvikelaatikkoa... uusi hallitus on kuulemma pistänyt tuulemaan. Eikä isännät vieraanvaraisuudestakaan (koskaan) tingi: aamuiselle vieraalle tarjottiin kuubalaista kahvia ja keksiä. Ei paha!

Kesäkurpitsaa saimme ketaista ja vihreää, lisäksi matkaan tarttui yrtti-iisoa, suolaheinää, kreikkalaista oreganoa ja ei ukonhattu vaan punahattu, joskin keltainen sellainen. Ja narsissejakin saimme tuntemattomalta palstatuttavalta, joka sattui olemaan harventamassa aluettaan, kun kävimme katsastamassa tarvikelaatikon potentiaalia.

Kuvassa näkyy siis tämä ihana, joskin isokokoinen laatikko, jota joku nikkari valmistaa kohtuullliseen 130 euron hintaan. Puutarhaetsivät saattavat olla heinäkuussa tällaisen omistajia.

Puutarhaetsivien raparperi-valkosuklaa-muffinSSit

Kauden 2013 ensimmäiset raparperinvarret

Yleisön pyynnöstä julkaisemme tämän mahtavan reseptin. Editoin viime vuonna jotain perusmuffinssireseptiä, ja tuloksena oli todella maukkaat herkkupalat! 

_______________

Näillä ohjeilla ja määrillä syntyy 20 muffinSSia.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Täytä muffinssipellin kolot
(12 kpl) leivosvuuilla.

Kuori ja pilko 200 g raparperia
(2 keskimittaista vartta).

Pilko 130 g (1 Pandan levy) valkosuklaata

Sekoita kulhossa 

• 350 g jauhoja
• 2 tl ruokasoodaa
• 2 tl leivinjauhetta

 Vatkaa toisessa kulhossa kuohkeaksi

• 2 rkl auringonkukkaöljyä
• 150 g ruokosokeria
• 100 g fariinisopkeria
• 2 munaa
• 2 tl vaniljauutetta/-esanssia tai 1 vaniljatangon sisukset

Lisää jauhoseos, sekoita. Käännä sekaan 

• raparperit
• suklaapalat 

Nostele kahdella lusikalla taikinaa vuokiin niin, että paperi näkyy just ja just. Ripottele muffinSSien pinnalle ohuesti ruokosokeria.

Paista uunin keskiosassa 15-20 minuuttia.

Me mitään rakennettu. Vielä.

Sunnuntaina - siis neljä päivää sitten - suuntasimme into piukeana Tammistoon rakennustarvikemyymälöihin. Käytiin siinä, missä ei tarvitse tinkiä. Lautatarhasta piti ostaa parikymmentä (tuhatta) metriä raakalautaa 49 sentin metrihintaan.

No. Siellä Byggmaxissa iski sitten ahdistus. Nelimetrisiä lautoja olisi pitänyt kantaa monta kymmentä sahauspaikalle. Ja miten ihmeessä me muka kuljettaisimme laudat pätkittyinäkään mihinkään? Kauhea homma, ja hieno etsivä ei hikoile. Ainakaan kylmänä ja harmaana kökköpäivänä. Päätimme käydä Pentagonsissa siemen- ja kukkaostoksilla ja ottaa lautojen suhteen käyttöön suunnitelman B.

Oikeastaan se suunnitelma B on suunnitelma A, jonka hylkäsimme viime vuonna muun palstakiireen vuoksi. Tanjan landella on vanha elovarasto, joka on pullollaan kaikenlaista puutavaraa, josta isäntäväki mielellään luopuisi. Soitto siis äitimuorille, joka otti haasteen vastaan. Tanja hakee puolentoista viikon päästä kesäauton Oulaisista, ja samassa yhteydessä Helsinkiin kuskataan valmiiksi sirkkelöityjä laatikonpätkiä.

Rahaa ja luonnonvaroja (joihin lasketaan myäs hermot!) säästyi näin ihan roppakaupalla. Ja ruuvinväänninkin on saletisti latingissa kahden viikon odottelun jälkeen.

Palsta herätettiin eloon orvokki- ja tähtisilmäistutuksilla, jotka ainakin eilen vielä olivat voimissaan.

Season two

Vaikea uskoa, että vuosi ihmisen elämässä on niin lyhyt aika - vastahan me tämä palsta saatiin, ja nytkö jo alkaa toinen tuotantokausi?

Liisaton maa

Kävimme siis tänään Tanjan kanssa ensi kertaa talven jälkeen tsekkaamassa tilukset. Piti tulla Prisman kautta ja ostaa uudet puutarhajalkineet viime vuonna työkalulaatikossa mädäntyneiden tilalle. Ei muuten ole kumppareiden säilytyspaikkana kovin hyvä, jos ei käy päivittäin: loppukesän tauon aikana niihin oli muodostunut ihan oma biosfäärinsä. Mutta eipä haittaa. Uusissa on lohdutukseksi pilkkuja!

Molemmat oltiin mietitty, montakohan miljoonaa liisaa mullasta jo puskisi. Ei siellä ollut yhtään! Ei yhden yhtä! Multa oli kuin eilen käännetty syksyisen jyrsinmieskäynnin jäljiltä. Voin todella lämpimästi suositella koneellista muokkausta, jos rikkakasvustoa on tullut tuskaksi asti. Meillähän oli viime vuonna se tilanne, ettei edellinen peltoasukki ollut enää hirveämmin plantaasiaan hoitanut, joten ruohot, liisat, voikukat sun muut villiyrtit olivat muodostaneet varsin tiheän juurimaton. Toki kitkimme palstaa polvet ja sormet verillä (köh) viime kauden, mutta ilman tuota jyrsinkeikkaa olisi varmasti jo muutama leinikki pottuillut polun vieressä. Nyt pitää äkkiä saada viljely käyntiin, ennen kuin liisat heräävät kevääseen.

Yrttipenkki

Siirretyt raparperit olivat selvinneet hengissä talven yli, samoin kukkapenkin liljat, pionit ja palavarakkaus. Which was nice. Ensimmäiset uusistutuksetkin on tehty: Paulan ja Pertun lahjoittamat oregano ja ilmasipulit pääsivät hyvin talvehtineiden mintun ja ruohosipulin kavereiksi.

Sunnuntaina on tarkoitus käydä lautaostoksilla ja vääntää muutamat istutuslaatikot (lue reunat) palstalle viljelyalan maksimoimiseksi. Toki esteetteinä arvostamme niiden tuomaa symmetriaakin. Samalla keikalla täydennetään siemenvarastoa. Esikasvatus olisi tietysti pitänyt jo aloittaa, mutta kunnon puutarhaetsivä tykkää haasteista.