Sadonkorjuuta

Paukkubalsami

11.8.2012 käväisimme Kaisan kanssa nostamassa perunat, napsimassa jo kukkivat pinaatit, vähän mangoldia, runsaasti salaattia, mausteeksi minttua ja koristeeksi krassinkukkia. Naapuripalstailija opasti meitä paukkubalsamin hävittämisessä (nyhdetään maasta, taitellaan moninkerroin, laitetaan kahdeksi viikoksi jätesäkkiin, jonka jälkeen hävitetään sekajätteenä) ja siirsimme tietoa eteenpäin toiselle naapurille.

Kaukokuva

1.9.2012 ihastelimme Marikkan ja Lauran kanssa ensimmäisiä kesäkurpitsoja! Niin kauniita, etenkin keltaiset one ballit! Vihreä kesäkurpitsa oli tuottanut satoa ihan kaksin kappalein ja lisää oli tulossa. Myös kurkku kukkii antaumuksella. Papua pukkaa kohtapuoliin ja porkkanaa nousee. Salaatit ovat menestyneet hyvin (mahdollisesti rikkaruohona nypityksi tullutta vuonankaalia lukuunottamatta) ja vieressä olevista koristekurpitsoistakin kaksi osoittaa elonmerkkejä nuppujen muodossa. Portulakkaa täytyy laittaa ensi kaudella PALJON.

Lähikuva

Sitkeys on kaikkien kukintojen äiti

It's a jungle out there.

Muutaman viikon luovan tauon aikana palsta oli päässyt himpun verran viidakoitumaan. Ruoholeikkurille olisi ollut käyttöä, vai mitä tuumitte? No, kuivuudesta kasvit eivät ainakaan olleet kärsineet.








Ahkeraliisan, liljojen, krassin ja palavan rakkauden lisäksi kukkivat niin kesäkurpitsa, kurkku kuin papukin. Suuria toiveita viimeksi mainitun sadon suhteen en kuitenkaan elättelisi, sen verran olivat papuset kitukasvuisia. Raivokkaan kitkemisoperaation jälkeen kurkku ja kurppa sen sijaan jopa erottuivat taustasta. 

Suorakylvetty kesäkurpitsa

Ruskolilja (menikö oikein?)

Salaatti rehottaa ja pinaatti kasvaa ainakin pituutta. Punaherukat oli jo kiire kerätä talteen, tosin niitä tuli ainoastaan noin kolme desiä. Pistää miettimään, kannattaako vanhoja pensaanräähköjä moisen takia pitää hengissä. Vadelmiakin oli muutama tulollaan. Perunan nostovalmiustutkimukset puolestaan käynnistyvät huomenna viljelijän säikähdettyä kahta vesipisaraa. Viljelijä tuntee itsensä tätä nykyä hieman laiskanpulskeaksi, mutta ei se mitään, kasviystäväiset ovat näköjään sitkeitä. Kohta saadaan myös auringonkukkia, jee!

Auringonnuppunen

 

Meditaatiohaaveita

Eilen käväisin esittelemässä palstaa Marille ja Timolle, jotka olivat vallan vaikuttuneita. Parissa päivässä oli tapahtunut ihmeen paljon kasvua. Koristekurpitsoja oli ilmiintynyt useampia. Nyt minäkin erotin kirvelin ja Timo väitti jotakin vesiheinän sukulaisen näköistä kaveria timjamiksi. Tiedä häntä. Ja peruna on nyt siis kerta kaikkiaan vielä entisestään villiintynyt.

Tänään totesin, että jo tunnin mittainen kitkemissessio voi olla kovinkin meditatiivinen. Mihinköhän sfääreihin pääsisi, jos ehtisi taas joku ei-sateinen päivä olla pidempään?

Z - Etanapartio

Klein, aber fein!

Pitkän poissaolon jälkeen eilisaamuinen pikaviisiitti palstalla (1 h 15 min tehohikeä) tuntui ihanalta. Mikä kasvu!

Kaikki kylvämämme tuntuu nyt itävän Vert de Cambrai -salaattia lukuun ottamatta. Ei nyt ehkä mitenkään runsaasti, mutta kuitenkin! Tanjan havaitsema yrttipenkin kitukasvuisuus ei ollut saanut helpotusta, joskin erotin vesiheinän ja juoluvehnän-vai -mikä-se-nyt-onin seasta selkeää rucola- ja kirvelikasvustoa. Ja ehkä oreganoa ja timjamia myös. Ja ehkä lasketaan, kun on kyse aloittelevista puutarhaetsivistä. Yriti siis täytyy ensi vuonna ehdottomasti esikasvattaa ja harsottaa.

Mukavasti kasvuun pyrähtäneet papuset olivat siis joutuneet ikävän etana-atakin kohteeksi. Kitkettyäni rikkaruohot ja revittyäni yhdyskäytävällä rehottaneen preerian siistiksi brittinurmeksi "lannoitin" papupenkin Ferramolilla, jota voin oman pihan kokemusten perusteella todellakin suositella. Olemme saaneet täällä kotona villiintyneen lehtokotilopopulaation viime kesästä lähes olemattomiin. (Etupihan varjoyrtti on upean eheä ja kasvaa hyvin. Nyt voi jo ruveta harkitsemaan kuunliljoja.)

Ferramolia saivat myös raparperit, jotka itse asiassa ovat jokseenkin koskemattoman näköisiä. Plantaasilla ei liene lehtokotilo-ongelmaa, ne kun tuntuvat viihtyvän raparperissa ja salaatissa erittäinkin hyvin. Varmuuden vuoksi ripottelin sitä myös soikkoon, joskin mangoldi ja pinaatti eivät vielä ole edes etanakokoisia.

Päätin myös kokeilla Sue Ellenin Soul Grota, jota laimensin ja annoin salaatille, yrteille ja porkkanoille. Tujut oli -köh- tuoksut!

Porkkanapenkkiä kitkiessäni huomasin, että olen kylvänyt siemenet aika lähelle kummun reunaa. Paikoin kiemurainen äyräs ja haravanvarrella suoraksi saatu siemenura eivät ihan sovi toisilleen, ja voi olla, ettei toista kylvöriviä ehkä saada aikaiseksi. Mutta so not, jos sieltä yksikin sato saadaan!

Erityishihejä sain randompotuista, joita maa tuntuu olevan pullollaan edellisen viljelijän jäljeltä: herukoiden takaisen ryppään lisäksi niitä todella on joka paikassa, yksi mukula puskee lehtiä keskellä ei mitään eli kukkapenkin ja marjapuskien välisellä kulkuväylällä. Miten Jeff Goldblum sanoikaan: "Life finds a way..."

Identiteetin ja syyllisten etsintää

Eilen kävin ohimennen heittämässä vähän vettä lapsukaisille. Tänään oli vuorossa kitkemisshow osa kolme. Maija-täti käväisi ihastelemassa palstaa ja tunnistamassa muutaman turhan horsman kukkapenkistä. Nimet eivät jääneet mieleen, mutta rikkakasveja kaikki tyynni. Seuraavannäköisen kaverin päätin säästää, koska sitä kasvoi kylvetyn näköisenä muodostelmana ainoastaan yhdessä osassa penkkiä. Mitäs kukkia siihen pyöreään penkkiin mahdettiinkaan auringonkukkien lisäksi kylvää?

Kuka minä olen?

 


Syyllinen pavunlehtien reikiin löytyi sen kummemmin etsimättä: ETANA. Kyllä Puutarhaetsivä osaa, vaikka silmät kiinni ja kädet selän takana. Kaikeksi onneksi Marikka lupasi varustautua huomiseen järein torjunta-asein, jotta papuyhdyskunnan vihollinen numero yksi saadaan kuriin ja järjestykseen. 

Jos sen sijaan yrttipenkki ei ala kukoistaa, voi syyllistä kenties haeskella lähempää. Aloin nimittäin epäillä, että olen nyppimisinnossani saattanut tempaista penkistä muutakin kuin vesiheinää. Onneksi todistusaineistoa ei ole saatavilla. Persilja ja korianteri joka tapauksessa itävät iloisesti. Ja muuten ainakin yksi koristekurpitsa oli näkyvissä. Perunaa kasvaakin jo ihan joka puolella, niin kompostissa kuin kukkapenkissäkin.

Korianteri

 

 

 

 

Persilja

Tätäkään kukkaa en (tietenkään) tunnista, mutta kaunista on!

Oih ja voih, vehreyttä ja kukintaa

Nyppii, nyppii

Ahkerat kitkijänaiset Aura, Kaisa ja Tanja kävivät mestoilla. Nyppiminen vei mehut, mutta tulostakin syntyi.

Voisiko tuo heikosti erottuva heinäjono keskimmäisessä penkissä olla porkkanaa? Myös vasemmassa nurkassa olevasta sipulipenkistä pukkasi vihreää huitulaa. Mitä sitten lieneekään. Isoon kesäkurpitsapenkkiin oli kuin olikin pulpahtanut jokunen taimi pintaan. Jeij!

Puistobluesia ja rikkaruohosoulia

Yli viikon poissaolon (ja varsin onnistuneen Puistoblueseilun) jälkeen palstailu suorastaan jännitti. Mitähän sieltä tällä kertaa löytyy?

Taidetta vai puutarhanhoitoa?

Ja löytyihän sieltä. Yllä pilkottaa reippaita retiisejä harson läpi. Salaattipenkissä kasvoi jo selvästi muutakin kuin vesiheinää. Pinaatti ja mangoldikin olivat ottaneet pienoisen kasvupyrähdyksen. Pavut olivat hyvässä vedossa, vaikkakin osaa lehdistä oli käyty rei'ittämässä. Auringonkukat, krassit ja tuoksuherneet olivat jatkaneet kasvuaan. Kesäkurpitsan taimet voivat hyvin. Siemenet sen sijaan eivät olleet vielä mainittavasti itäneet.

Kuka meistä pienokaisista on kurkku nimeltä Tanja?

Jostain syystä (itserakkaus?) eniten ilahdutti Tanja-merkkisen kurkun esiinnousu. Siinä ne mamman lapsukaiset seisoivat siistissä, vaikkakin harvahkossa rivissä!

Peruna oli kovassa nosteessa sekä virallisessa penkissä että etenkin yllätysrykelmässä marjapensaiden katveessa.

Suurin harmituksen aihe oli yrttipenkki, josta ei parhaalla tahdollakaan voinut erottaa muuta kuin heinää ja vesiheinää. Rucola, missä luuraat? Myös porkkanapenkki jäi vielä arvoitukseksi. Sipulia en tainut edes kurkistaa harson alle. Se puolestaan ei ollut yllätys, että useaan otteeseen siirrellyt valkosipulit vaikuttivat edesmenneiltä.

Päivän merkittävin osuus oli kaiken kasvuhuuman keskellä unohtua. Festivaalin nouseva tähti The Rikkaruohot koki elämänsä järkytyksen. Se buuattiin ulos stagelta. BUUU!

Hauskaa Juhannusta!

Kunnon puutarhaetsivä kaupunkijussittelee luonnollisesti plantaasilla. Miksi siellä ei voisi ähkyillä ihan samalla tavalla kuin muuallakin?

Kurkistelimme grillihiillosta odotellessamme harsojen alle, ja a vot! Sipulinalut näkyvät ja retiisit suorastaan rehottavat. Myös kukkapenkissä oli tapahtunut edistystä: v-tillit ovat kasvattaneet sirkkalehtien lisäksi jo uusia, tunnistettavampia lehtiä, ja auriongonkukissa on aika mehevät alut.


Piskuinen pallogrillimme paistoi makkarat ja maissit oikein mallikkasti, ja olimme lisäksi pakanneet matkaan unelmamansikkakakkua, raparperipiirakkaa, tomaattipiirasta, pottusalaattia, vihreää fetasalaattia, patonkia ja Angry Birds -karkkeja.


Saas nähdä - puutarhaetsivien ruokablogi suorastaan kerjää saada syntyä...

Juhannuksen upea ilta-aurinko

Välissä kiitos seisoo

Piti jo eilen laittaa päivitys, mutta eipä saatu aikaiseksi. Tuli meinaan huhkittua aika reippaasti: loppupalsta saatiin käännettyä ja tasoitettua!

Meillä oli myös vierailulla palstakonsultti ja siementäjä extraordinaire Matti. Matti opetti meille taimen oikeaoppisen istuttamisen, ja toi omasta siemenestä idätettyjä kesäkurppia. Saimme myös valoa harsohommiin: se ei siis suojaa pelkästään kylmältä, vaan myös kuumalta ja ötököiltä. Heureka!

Tästä innostuneena Tanja kävi täydentämässä biotooppiharsovarastomme illan IKEA ja ympäristö -kierroksellaan. Mukaan tarttui myös liisamäärän indikoimaa maan happamuutta hoitamaan säkillinen kalkkia, tunkiokäynnistettä ja pefletit loungelle. Ne tosin päätyivät tänään palautushyllylle. Väri riiteli aivan liian pahasti muun rekvisiitan kanssa.

Meillä on päällä pieni vesivahinko viime sateiden jälkeen. Tiiviiksi luulemani siemenlaatikkomme oli falskannut. Kostuneita siemeniä oli jonkin verran... Totesimme, että ne on syytä kylvää ja kokeilla, josko niissä olisi vielä eloa. Matin kurppataimien juurella kasvoi Portulakkaa, jonka siemeniä Tanja muisti omistavansa. Näille kasasimme tänään vielä yhden penkin kukkien ja soikon viereen.

Käynnistimme myös kompostin, kastelimme ja harsotimme penkit, siivosimme ja kitkimme, ja istuimme ensimmäistä kertaa ihan vaan ihailemassa aikaansaannoksiamme. Harsot antoivat aivoillemme ihanan (harha-)viestin siitä, että kylvöksemme pärjäävät nyt hetken omillaan.

Paras lääke palsta-angstiin

...on kookosmarenkiraparperipiirakka omista raparpereista. NAM.

Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin...kitkin...kitkin

Nyt on sitten taas saatu yksi penkki tehtyä: kahden plaadun retiispenkki. Mutta siihen meni kaksi tuntia. Päivittäinen kuokkimistyö ja liisanjuurten loputon määrä ovat tehneet tehtävänsä. Joka paikkaan särkee ja pattiinkin ottaa, vähän. Meitsi pitää palstasta puuhamaanmittaisen tauon.

Sue Ellen on vaihtanut vappulitkut muihin myrkkyihin

Sain eilen potunkierrätysoperaation aikana kullanarvoisen kokemusvinkin palstaveteraani Sadulta, joka oli edellisellä tontillaan jyrsityttänyt maan. Oli kuulemma hintansa väärti. Tämän liisingurakan jälkeen mikään hinta ei edes tunnu kovalta. Sivunaapuri oli myös käymässä omalla puolellaan, ja aikamme rikkaruohoja manattuamme pohdimme, että jyrsinmies voisi tulla hoitamaan kummankin pläntin samalla kertaa. En usko, että Tanja vastustaa ajatusta.

On a lighter note: kävin lannoite- ja kompostispesialisti Pertun neuvosta hommaamassa kanisterit nokkoslannoitetta ja raparperimyrkkyä varten. Laitoin liemet likoamaan aamukaffetta latkiessani.

Tanja sähkötti litkuohjeiden lisäksi myös kurpantaimien saatavuusongelmasta. Nappasin Prisman siemenhyllystä kahta ihqua kurpitsalajiketta, jotka lisäsin tuonne Puutarhaetsivien valintoihin.

Kurpizzapenkki  saa odottaa ensi viikkoon

Le petit déjeuner sur l'herbe

Kun juo aamulla kahvia virolaisen käsityöläisen tekemästä uniikkimukista keskellä autioita viljelypalstoja auringosta hullaantuneiden lintujen laulaessa, tulee SE fiilis. Meinaan se, ettei tarvitse mitään muuta. Se, että tässä ja nyt on hyvä olla. Verenpaine laskee. Mikään ei ole pielessä. Sama fiilis tulee heinäkuisena arkipäivänä lounaan tienoilla suurkirkon rappusilla, kun stadissa ei ole liikkeellä kuin pari bussillista turisteja.

Meidän palstalla käy maailman kaunein rastas. Luulen, että se on räkätti, mutta se on paljon tummempi kuin nuo yleensä näkyvät. Se on mustan ja tumman kuparinruskean kirjava (miten toi kuuluu kirjoittaa?) ja se tulee heti paikalle kyttäämään matoja, kun alan kuokkia. Heitän sille madonpuolikkaat ja ne maanalaiset ällötoukat sivuun, ja se käy popsimassa ne. Toivottavasti se antaa kiitokseksi herukoiden olla rauhassa. Kaupunkilintu kun on, se ei valitettavasti juurikaan pelkää minua. Välillä tuntuu, että se on kissa, kun se pyörii jaloissa.

Mutta siis tein minä hommiakin. Liisingvehkeissä on se hyvä puoli, että kun ne hajoaa, saa uuden tilalle. Ja sillä uudella tuli kuokittua sipuli- ja valkosipulipenkit paikoilleen. Valkosipulit löysimme edellisen vuokralaisen jäljiltä, ja ne ovat maanneet enemmän tai vähemmän paljaana mihin nyt milloinkin ovat päätyneet muun touhun tieltä. Täytyy sanoa, että jos ne tuosta nyt henkiin selviytyvät, niin olen löytänyt täydellisen rakkauden ja p*skan tasapainon, jonka perusteella voin kirjoittaa elämäntaito-oppaan.

Tanja on maakuntakierroksella, jolta toivomme saavamme lisävaloa kompostointi- ja lannoitusasioihin.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä eli liisingkuokan uho ja tuho

Tarvitseeko sanoa enempää? Tällä palstalla muuten ahkeroidaan, jopa niin että keskimääräinen liisingkuokka kestää käytössä ainoastaan kaksi ja puoli päivää.









Toiset ahkeroivat tänään aamukahdeksasta alkaen, toiset keskittyivät ensin aloittamaan päivän parkkisakoilla. Maahan istuutui porkkanaa ja kurkkua, soikkoon mangoldia ja pinaattia. Kakkoa eli lannoitetta meni sinne sun tänne. Myös marjapensaiden välit on nyt putsattu ja rapaperin tienoot möyhitty.

Ettei sieltä vain kurkistaisi krassi?

Puutarhaetsivien valinnat

Tänään pystytettiin nyt se toinen papuaita ja kylvettiin no, ne pavut siis. Laitetaanpas tähän nyt hiukan listaa kaikista kylvämistämme siämeneistä:

Pavut
Merveille de Piemonte
Blue Lake
Purple Queen

Salaatit
"Calmar"
"Merveille des quatres saisons"
"Vert de Cambrai"
"Lollo Rosso"
"Salad Bowl"
Rucola (yrttipenkissä)



Yrtit
Timjami
Oregano
Persilja
Korianteri "Confetti"
Kirveli
Portulakka

Muut syötävät
Kurkku "Tanja"
Porkkana "Mokum"
Pinaatti "Monnopa"
Mangoldi "Rhubarb Chard"
Sipuli
Retiisi "Cherry Belle"
Retiisi "French Breakfast"

Kurpitsat
"One Ball"
"Butternut Harrier"
"Matin omat siemenet"
Koristekurpitsalajitelma

Pottulajikkeesta ei ole tietoa, saimme ituset naapurilta. Palstalta löytyy lisäksi valkosipulia, raparperia sekä musta- ja punaherukkapensaita, joiden kaveriksi päätimme tänään hommata karviaisia. NAM. Ai niin, meillä on pieni vihreä pallogrilli!

Plantaasiemännyyden iloja

Ja taasen ilma suosi meitä ahkeria ja käteviä emäntiä viljelytoiminnassamme! Kunnon pakanatyyliin paiskittiin hommia heti sunnuntaiaamusta. Ohjelmassa piti olla penkin kasausta, papuaidan viritystä ja marja-alueen dekontaminaatio, mutta ovelat liisat olivat taasen levittäytyneet pitkin mannerta. Kuokkimiseksi meni, joskin ainoastaan papuaitaprojekti jäi kesken. Ja siihen oli kyllä esteettis-logistisia syitä myös.

Aikaan saatiin joka tapauksessa paljon. Kärräsimme ainakin kolme kottikärryllistä rikkaruohoja jorpakkoon, koska oma komposti uhkaa täyttyä ennen aikojaan. Tasoitimme ja kitkimme maata, istutimme ekat potut ja kylvimme lisää yrttejä. Putsasimme tarvikearkun, ja totesimme, että sen lahoamistila on edennyt mukavasti. Laitoimme murkkupuffetit paikoilleen. Siirsimme helmihyasintit lounge arealle, ja Tanja istutti kukkapenkkiin kaapistaan löytämänsä yllätyssipulit.

Tänään saatiin myös ensi kertaa kosketusta siihen elämäntyyliin, jota tavoittelimmekin palsta-hanketta aloittaessamme. Plantaasiorjamme Läski-Make kasasi seslonkimme, ja eilen Jyskistä ostetun kympin aurinkovarjon alla leväten saimme jaettua viimeisiä ohjeita ennen kotiinlähtöä. Skumppa-automaattia odotellessa...

Lounge area lierihatuilla

Fantastillinen pössis. Kaikista tärkein, eli lounge area, näyttää jo mahtavan tasaiselta ja ihanaisesti kasvillisuuden reunustamalta. Huomatkaa pyöreä yrttipenkki ja pitkulainen salaattipenkki. Jee, bileet! Puuttui ainoastaan insinööri, joka olisi osannut koota kalusteet. Kanssanokkospipoksi mukaan pakotettu Petri ei ymmärtänyt niistä senkään vertaa kuin ak.

Loungen tasoituksen lisäksi tuli vähän nyhdettyä liisaa marjapensaiden välistä. Se homma vaan ei lopu, mutta myös eläväisessä puutarhamaailmassa tarvitaan toki jotakin pysyvää.

Muutamankin kaverin mielestä kukilla on kuvassa lierihatut. Mikäs sen paremmin sopisi fiinien puutarhaetsivien loungeen.

Hyvästi koivuallergia, tervetuloa kesä! Tämän ex-nuhanenän puutarhaelämä lähtee nyt täydellä pöhinällä käyntiin.

Näin se homma etenee!

Olemme maailman sinnikkäimmät ja reippaimmat plantaasiorjat. Kävimme työpäivän päätteeksi tsekkaamassa liisatilanteen ja tekemässä vähän hommia. Ja kyllä niitä tehtiinkin!

Sateen jäljiltä edellisen kerran liisanraadot olivat vielä aika kosteita, eikä tontin haravoiminen kuolleista rikkaruohoista oikein sujunut. Tanjalla oli mukana yrtin- ja kukantaimia sekä kasa ostamiamme siemenpusseja, joten suunnittelimme hiukan plantaasin layoutia uusiksi ja rakensimme ensimmäiset penkit!

Palstalla itää (tai alkaa itää ihan lähiaikoina) viittä eri salaattia, korianteria, persiljaa, auringonkukkia ja unikoita. Lisäksi istutimme ruohosipulia ja minttua sekä kaksi hyvää eli ahkeraliisaa.

Se fiilis, kun ensimmäinen kukkapenkki oli siemenetty, nimitikutettu ja kasteltu - oh boy!

Epätoivon heittäneinä innostuimme möyhimään lounge arean eteen pyöreän yrttipenkin, ja siitä tuli hieno. Ensi kerraksi lienee tarpeen katsastaa lähialueiden kivitilanne.

Harmiksemme kummallakaan ei ollut kameraa mukana. Tanja otti pari näpsyä puhelimella, mutta jos niistä ei saa selvää, käyn lähipäivinä kuvaamassa penkit. Lisään myös luettelon kylvämistämme röhnöistä, jotta ensi kaudella on sitten jotain dokumentaatiota onnistumisita ja hudeista.

Jee, jee, jee, kuten Ringo sanoisi!

Liisingkuokka

Nyt on kesäkuu, ja meillä alkaa olla pieni hiki plantaasin kanssa. Jos viljelytavoitteena olisi nokkonen, ratamo ja liisa, niin pullat olisivat TOSI hyvin uunissa. Reippaana kävin siis taistoon tihkusateesta huolimatta. Vierinaapuri ja takanaapurikin käväisivät, mikä olikin Puutarhaetsivien kannalta mahtijuttu!

Liisingkuokka supreme

Takanaapuri antoi laatikollisen perunaa, jota ei omalle palstalle saanut mahtumaan. Ja vierinaapuri lainasi tappokonetta, jolla sain liisat lentämään kuin Duke Nukem konsanaan. Tällainen hankitaan!

Reilu kahden tunnin aikana sain siirrettyä narsissit lounge arealle, tehtyä kukkapenkin, tallottua yhden muurahaispesän munat ja revittyä ihan järjettömästi rikkaruohoa. Uskoisin, että ensi viikolla saamme potut maahan ja ekat ruokasiemenet kylvettyä.

Yksi projekti tulee olemaan reunuskivien haaliminen tienposkista ja rakennustyömailta.

Vai mistä noita muuten löytää?

Kukkapenkissä kasvavat nyt palstalla olleet sekalaiset perennat ja sipulit

Sadepäivä

Monsuuni katkaisi flow'n.

Ampaisimme suoraan töistä K-Raudan kautta plantaasille. Matkalla alkoi sade, joka ei ollutkaan niin paikallinen kuuro kuin toivoimme.

Tanja oli liottanut kukkien siemeniä, jotka heitimme mullan alle. Parilta liisalta lähti nirri. Siinä tämän päivän saldo.

Eka kerta

Tänään oli niin täydellinen kesäpäivä, että suuntasimme jo verrattaen varhain plantaasille. Iloksemme siirretyt raparperit olivat hengissä. Samoin liisa ja sen siskot ja sen sikojen kaverit. (Liisa on muuten omaa sukua Leinikki. Naapuri lispautti nimen!)

Me kitkettiin varmaan tunti tulevaa kukkapenkkiä ja lounge areaa sen vieressä. Sitten totesimme, ettei lounge area VOI olla kompostin vieressä, ja siirsimme arean plantaasin toiselle laidalle. Heti loppui rikkaruohoahdistus. Tai sanotaan, että se helpotti hiukan.

Putsasimme palstan reunat, viritettiin papuaitaverkko, ja istutettiin vihdoin ensimmäiset taimet. Tanja oli siis saanut vanhasta krassipussista itämään muutaman siemenen, ja nyt ne kasvavat omalla paikallaan.

Huomenna meinataan päästä töiden jälkeen vielä palstalle, koska nyt on hyvä flow päällä. Tarkoitus olisi saada kylvettyä aidan reunukselle ainakin kukat eli krassit ja hajuherneet.

Uuden lounge arean murkkupenkki

On siellä vähän murhahommiakin tehtävä: sekä vanhalla että uudella lounge arealla on muurahaispesät. Sellaisten pineten, äkäisten, punaisten muurahaisten, jotka kaiketi oikeutetusti kettuuntuivat meihin. Mä olen ihan pateilla. Eikä hyttysetkään meitä mitenkään vältelleet kyllä, sivumennen sanoen vaan.

Kuka on Liisa?

Tunnetko tätä rikkakasvia? Ilmoittaudu Puutarhaetsiville!

Rikkaruohoshow

Pitihän sitä tänäänkin käydä pellolla laittamassa loora loppuun. Jee!

Pari tuntia saatiin taas hurahtamaan täydellisessä auringonpaisteessa rikkaruohoa kitkien. Nokkoset on tehneet ihan järjetöntä juurimattoa palstalle. Voikukkaa on jonkin verran, juoluvehnää vai mitä se nyt on, ja liisaa. Liisaa. Liisaa.

Sitä on ihan pirusti, mutta Google ei tunne koko kasvia. Kuka on LIISA?

Kompostituttaa

Koleaa sateenjälkeisilmaa uhmaten päätimme piipahtaa plantaasilla. Takapakki oli täynnä kanaverkkoa ja kompostilooralautaa.

Ensin hyytyi Aaro. Aaro on meinaan maailman ainoa yksivuotias poika, joka ei todellaakaan rakasta ulkona möyrimistä. Hetken se jaksoi, sitten alkoi rähjäys. Toisen hetken se jaksoi kärryissä kytäten, kolmannen Tanjan sylissä.

Toisena hyytyi porakoneen akku. Aika hyvälle mallille saimme looran kyllä, considering. Se on nyt melkein kasattu.

Kolmantena hyytyivät Tanjan keuhkot. Ja kyllä muakin vähän jo paleli, vaikka sahatessa sain ihan hyvät lämmöt päälle. Puolitoista tuntia näissä kelioloissa on kuitenkin tosi hyvä saavutus.

Tsempparipalkinto menee Lauralle, joka jaksoi touhuta kaksista haalareihin päässeistä pissoista huolimatta. Kas siinäpä esikuva!

Jos sitten ensi kerralla muistaisi kamerankin.

Looraa pukkaa!

Käväisin tänään pikaisesti stadin - ellei Suomen - mahtavimmassa remppamarketissa, Ogelin K-Raudassa. En voi olla tässäkään välissä kehumatta sitä faceliftiä, jonka se mesta on saanut tässä vuosien saatossa. Väki on edelleen nuorta, mutta mikä asiakaspalvelu! Toinen kerta tän kesän aikana, kun myyjät ihan oikeasti kuuntelee, mitä haluan, ja osaa luovasti ehdottaa ratkaisuja. Mahtavaa. Täytyy muistaa lähettää niille palaute. Vaikka kyllä se yksi juippi ryysti kahvia ja neuvoi väärin, hmm.

Olin hakemassa kanaverkkoa papuaitaan, joka tulee palstan päätyyn (kiitti Matti ideasta!), ja lehtikompostikehikkoa. Valmisosastolla oli iso muovinen pro-versio, metallikehikko ja pari puuhässäkkää, jotka oli kuitenkin niin isoja, ettei me saataisi ikinä niitä täyteen. Eikun Rautapihaan hakemaan laudanpätkiä.

Maailman ihanin teinipoika oli myyjänä. Sitä selvästi vähän ujostutti se asiakaspalvelutilanne, ja pikkasen piti avittaa myymisessä, mutta kaveri osasi asiansa aivan uskomattoman hyvin. Kun selitin, mitä teen, se sanoi heti, että mieti nyt vähän sitä kestopuuta, kun siitä voi irrota niitä myrkkyjä. Että kukkalaatikkoon ei sitä suositella ainakaan. Vaihtoehtoina olisi lämpökäsitelty puu, joka on sitten kallista, ja sitten ihan raakaa peruslautaa. No sitä sitten. Ymmärsi itse, minkä kokoista laitetaan. Myi vaan tarpeellisen, ja antoi sahausjätekasasta sopivaa lankkua. Sanoi, että kannattaa sahata se minkä voi, kun minä otan 2 euroa siivu. Näin. Lasku kahdeksan euroa ja risat, rouva on hyvä vaan. Puutavaran osuus about euron.

Huomenna pykään kehikon. Palstalla, jos kelit on suopeat!

Harkintoja, hankintoja

Ehkäpä tämän blogin pitäminen ei tunnu niin työltä, jos ihan oikeasti vain lyhyesti kirjoittaa joka päivä jotain. Tai ei nyt joka päivä. Joskus ja jotain.

Tässä vaiheessa on siis palstasta käännetty noin puolet, vatut leikattu alas, herukat sidottu ja matoja silvottu. Koivujen kukinta aiheuttaa Tanjalle ulkoallergiaa, ja mä olen muuten vaan vähän laiska. Mutta tarkoitus onkin saada palstasta energiaa, ei antaa sen imeä sitä.

Eilen saatiin Maken kanssa haettua Espoosta penkki, joka on tarkoitus pimpata ihanan väriseksi lounge arean focal pointiksi. Kun vaan Tikkurilan väkikin ymmärtäisi, ettei kaikkiin maaleihin tarvitse lorauttaa vähän harmaata sekaan...

Pitää myös kehittää lehtikomposti ja mahdollisesti uusia tarvikelaatikko, jonka kansi jäi kivasti käteen ensivierailulla. Niin ja papuaitatarpeetkin tarvitaan!

Paljon on juttuja, joita ei tiedä, ja se on tässä just mahtavaa. Saa oppia ja oivaltaa. Kaikkein parasta on, että kun palsta on yhteinen Tanjan kanssa, tulee oltua vähän aikuistenkin seurassa vapaa-ajalla. Ettei ihan vallan taannu.

Tästä se lähtee: plantaasi alkutekijöissään 6.5.2012